Jahimeehesnitsel on metsästäjänleike                                             
 
                                                
 
 
 Päeva praad eli päivän annos on edullinen                                          
 
Lauantaina Tallinnassa oli puistoissa lumen rippeitä ja heti kaupungin jälkeen maa oli aivan valkoisena. Lumi hämmästytti, yleensähän sitä on ensin Suomessa. Lumipeite jatkui lähes hiihtokelinä 70 kilometriä Via Balticaa etelään, ohitse legendaarisen Ruut 66 baarin. Paikka on nimetty sen mukaan, että Tallinnasta on 66 kilometriä tuohon Märjamaan tienristeykseen. Baari, kahvila on pellillä katettu pieni rakennus, jossa toisella puolella näyttää olevan iltaisin disco. Ruoka kahvilassa on ihan kelpoa, tuoretta paistettua kuhaa on lähes joka päivä listalla ja se on todella tuoretta, kalastajien aamulla tuomaa. Joskus ihmetytti kalaa tilatessa, että mitähän pitäisi vastata, kun myyjä kysyy:” Terve kala?”. Vaikka olin kuullut sanonnan merkityksen, olin niin ällistynyt, etten osannut vastata mitään. Myyjä kysyi sitten matkaseuralta, että mitähän tämä toinen rouva oikein ottaa: ” Terve kala vai pool?”. No selvisihän sitä siitäkin, viron kielen sana ”terve” tarkoittaa ”koko, kokonainen” eli "koko kala vai puolikas".
 
Muita suosikkejani kahvilassa ovat ”seljanka”, paksu lihavihanneskeitto ja ”kiluleib” eli voileipä, jonka päällä on suolattuja kilohailin fileitä. Seljanka on hinnaltaan kahden euron paikkeilla  ja siinä on kinkkua, makkaraa, vihanneksia, sipulia, suolakurkkua, oliivin viipaleita ja päällä lusikallinen smetanaa, jonka voi toki pyytää jättämään pois. Joku on joskus todennut, että sitä ”aletaan keittää tammikuussa ja lisätään päivän jäljelle jääneet ainekset soppaan”. Ehkei se nyt koko totuus ole, mutta ihan viisas tapa käyttää ne ylimääräiset jäljelle jäävät ainekset. Virossa annokset, ja lautaset, ovat yleensä pienempiä kuin Suomessa, oikeastaan normaalikokoisia. Meillähän uudet lautaset ovat usein niin suuria, että eivät mahdu tiskikoneeseen.
 
Perinteinen virolainen ruoka on mm. ”soolauba” eli suolainen, keitetty härkäpapu, jota kuuluu syödä oluen kanssa. Pärnun torilla keskustelin kerran vanhan virolaisrouvan kanssa, hän oli kahdeksankymmenen vuoden ikäinen, tästä härkäpavusta ja hän kertoi tavasta. Hän osti tuoreita härkäpapuja ja kertoi sitten menevänsä ostamaan oluen ja nauttivansa sitten tästä kesäisestä herkusta. Ravintoloiden ja krouvien, ”körts”, ruokalistoilla näkee usein joko alkuruokana tai pikkusuolaisena tällaisen ”soolauba” annoksen.
 
Virolaisia herkkuja ovat suolakurkut ja hapankaali ja erityisesti niiden ensimmäiset erät. Ihmiset saattavat jonottaa torilla tiskin edessä, jossa on myytävänä kesän ensimmäisiä suolakurkkuja, ”hapugurk”, maitohappokäymisellä valmistuneita. Myynnissä on ”värske hapugurk” eli tuoretta suolakurkkua joko päivän, kahden tai kolmen ikäisenä myytävää rapeaa kurkkua. Samoin hapankaalia on myytävänä tuoreena eli se ei ole vielä ehtinyt valmistua, vaan on tuoretta ja rapeaa vielä. Maitohappokäymisellä valmistetut tuotteethan ovat terveellisiä ja niissä ei ole muita lisäaineita kuin suolaa.
 
Virolaisittain ehkä arkipäiväistä, mutta todellista herkkua on myös tattari, kokonaiset tattariryynit ruoan lisukkeena, riisin sijaan. Tattaria on helppo maustaa monin tavoin ja sitä saa kaupasta yleensä valmiina keittopussina, samoin kuin riisiä. Toisaalta vähän turhaa pakkaamista, mutta helppokäyttöistä, laitetaan tattaripussi kiehuvaan veteen ja leikataan kulmasta auki kypsänä. Toinen vastaava erinomainen kokoviljatuote on kokonainen ohrasuurimo. Virossa suurimoita ja jauhoja on saatavana pienten myllyjen valmistamina ja pakkaamina ja lieneekö osittain siinä syy, minkä vuoksi ne ovat niin maukkaita.
 
Virossa ei jouluruokana ole kinkku, vaan verimakkara. Tallinnassa saattaa ehkä turistiruokapaikoissa olla joulun maissa kinkkuakin, mutta lähes kaikki paikat tarjoavat verimakkaraa, joka meillä on tullut erityisen tutuksi tamperelaisena mustana makkarana. Kokonaisia kinkkuja näkee pitkin vuotta lihakaupoissa, ei siis suurissa marketeissa, joista me suomalaiset olemme tottuneet lihaa ostamaan. Virolaiset ostavat mielellään lihan ja kalan niille tarkoitetuista myymälöistä, jotka sijaitsevat yleensä torien yhteydessä olevissa kauppahalleissa. Virolaiset itse sanovat, että he ostavat lihan ”turulta” eli torilta. Tätä asiaa ihmettelin pitkään, että minä en ainakaan ole torilla nähnyt mitään lihaa myynnissä enkä kyllä ostaisikaan sieltä. Lopulta sitten tajusin, että ”turulta” tarkoittaa sitä torin yhteydessä olevaa kauppahallia myös.
 
Makean ja leivonnaisten ystävälle Viro on taivas! Pullaa syödään aina kahvin kanssa ja hiemankin juhlallisemmassa tilanteessa on tarjolla ”kookia” eli kakkua tai leivoksia. Pärnun suuren liettualaisen marketin leivos- ja täytekakkutiski on 16 metriä pitkä, mittasin sen kerran askelilla. Ja tiski on aivan unelman kaunis, konditoriatuotteet on taidolla tehty ja oikeista kunnon raaka-aineista, ei siis mistään kevytversioista, tosin niitä ei Virossa vielä paljoa olekaan.