Vappua tuli vietettyä Merilässä, Pärnun lähettyvillä. Usein minulta kysytään, että eikö Virossa ole vaarallista matkustaa tai ajaa omalla autolla. Tähän voin vastata heti, että ei ole vaarallista, mutta on syytä ottaa huomioon joitakin asioita, ei kaikki toimi samoin kuin meillä. Ja olihan vielä kymmenisen vuotta sitten jonkinlaista lieveilmiötä enemmän kuin nykyään, uusi itsenäinen valtio ei ollut vielä niin ”organisoitunut” kuin se on nyt.

 

Lähdin Tallinkin Starilla päivällä ja olin kahden tunnin kuluttua Tallinnassa. Menin taksilla bussiasemalle, josta lähtee Pärnun bussi. Lueskelin Tallinna-opasta bussissa ja huomasin, että raitiolinja 2 kulkee Mere Puiesteetä pitkin bussiaseman lähistölle Lastekodulle, miksen ole huomannut sitä käyttää.

 

Taksi laivaterminaalista bussiasemalle maksaa noin kuusi euroa. Tallinnassa on kovalla kädellä alettu siivota taksien toimintaa viime vuonna ja se näyttää tuottaneen tulosta. Taksien ikkunoissa on kyltit, joissa lukee, että matkustaja on velvollinen maksamaan vain taksamittarin mukaisen matkan. Jos matkustaja epäilee, että maksu on liian suuri, hänen pitää pyytää kuitti ja ilmoittaa asiasta taksien lupakeskukseen. Ja jos kuljettaja kieltäytyy kirjoittamasta kuittia, maksua ei tarvitse maksaa. Taksien taksat ovat myös auton ikkunassa näkyvissä. Edelleen kuitenkin joitakin hämäräperäisiä yrittäjiä toimii taksiliikenteessä ja heidän taksansa voivat olla moninkertaiset normaaliin verrattuna. Hyvä keino on aina etukäteen katsoa, minkä yrityksen taksia on valitsemassa ja katsoa onko taksin ikkunassa hintatiedot esillä ja ovatko hinnat ja etenkin aloitusmaksut oppaissa kerrottujen tietojen mukaisia. Matkan hinnan kysyminen etukäteen on kaikkialla maailmassa hyvin toimiva tapa. Satamaterminaalin uloskäynnin edessä saattaa olla hämäräperäisten taksien kuljettajia tarjoamassa kyytiä ja näyttävät he joskus onnistuvan, koska heitä siellä näkee.

 

Itselläni ei ole koskaan ollut mitään ongelmaa taksien kanssa, kun olen valinnut taksin oppaista lukemieni ohjeiden mukaan. Ja kun muistaa tervehtiä ja kiittää vironkielellä, on palvelu aina hyvää kaikkine toivotuksineen.

 

 

 

 

Tien varret olivat täynnä sinivuokkoja ja valkovuokkoja ja jo joitakin pieniä kevätesikoita. Viikon kuluttua kevätesikoita on keltaisenaan teiden varsilla.

 

 

Matka Tallinnasta Pärnuun kestää tunnin ja kolme varttia bussilla. Bussit ovat aivan normaaleja, samantasoisia kuin meilläkin. Matkan aikana voi vielä hyvin nukkua toista tuntia, meno Via Balticalla on niin tasaista. Via Baltica on hyvässä kunnossa, se on muutama vuosi sitten kunnostettu ja maasto on tasaista lähes koko matkan eikä tiessä montaa mutkaakaan ole. Etusija bussiin menijöistä on niillä, jotka ovat ostaneet matkalipun etukäteen, lippuun on merkitty myös istumapaikka. Lipun hinta on sama ostaa sen sitten kuljettajalta tai etukäteen lipunmyynnistä. Viron kielellä ostetaan sitten ”piletti” ja se maksaa 90 – 125 kruunua, 6 – 8,2 euroa eli huomattavasti vähemmän kuin meillä, matkaa on noin 125 kilometriä. Lippujen hinnat ovat muuten laskeneet edellisestä vuodesta kymmenisen prosenttia.

 

Omalla autolla ajaminen ei ole mitenkään vaikeaa Virossa. Liikenne on siellä jonkin verran joustavampaa kuin meillä, tosin oikealta puolelta ohittavia saa varoa. Yleensä ne oikealta ohittavat ovat latvialaisia suuria autoja, lätit ajavat aivan omalla tavallaan eivätkä aina noudata liikennesääntöjä. Nopeusrajoituksia on syytä noudattaa tarkoin Virossa, sakot voivat olla meikäläisittäinkin tähtitieteellisiä ja ne ovat kaikille samat, tuloja ei sakkoa määrättäessä katsota, ainoastaan rikkeen suuruutta tai ylinopeuden määrää. Liikenne on huomattavasti siistiytynyt kolmen vuoden takaisesta, jolloin meno oli ajoittain aika hurjaa ja erityisesti suomalaiset lättien ohella ajoivat jatkuvasti ylinopeutta. Tuolloin kolme vuotta sitten aloitettiin tiukka liikennevalvonta ja rangaistuksia kiristettiin melkoisesti, ensimmäisen vuoden sakkojen korotus kun ei tehonnut, niin sakkoja kymmenkertaistettiin toisena vuotena.

 

Virossa jalankulkija on sitten todella ”kingi”, aina annetaan tilaa ja pysähdytään tarpeeksi kauas suojatiestä. Tämän huomaa ajoittain tässä Etelärannassakin, suojatien eteen pysähtynyt auto on eteläisestä naapurimaasta. Tuolloin kolme vuotta sitten aloitettuun liikenteen valistuskampanjaan kuului myös jalankulkijoiden oikeuksien kunnioittaminen ja se on jäänyt hyvin mieliin ja juurtunut nyt tavaksi.

 

Tämän vuoden liikennevalistuskampanja näyttää olevan rautatieylikäytävien varominen: teiden varsilla on suuria tauluja, joissa kehotetaan päästämään juna ensin ohitse. Virossa on suhteellisen paljon rautateiden risteysonnettomuuksia, rautateiden ylikulkuja ei yleensä ole vaan samassa tasossa maantien kanssa olevia risteyksiä.

 

Tallinnasta pääsee myös junalla Pärnuun, tosin vain kaksi kertaa päivässä. Viron itsenäistyttyä rautatiet yksityistettiin, mutta näiden yksityisten yritysten mentyä konkurssiin rautatiet siirtyivät takaisin valtion omistukseen. Mielenkiintoista on nyt seurata Tallinnasta Berliiniin kulkevan nopean junayhteyden rakentamisesta virinnyttä keskustelua, joka sai taas uutta puhtia taannoisen tuhkapilviongelman takia.

 

 

Cross stiching on the sky - ristipistoja taivaalla. Lentokoneiden vanoja näkyy kymmenittäin, Suomeen tulevia koneita.