Merilä

Pääsiäisenä olin ensimmäisen kerran tämän vuoden puolella Merilässä, Pärnun lähistöllä sijaitsevalla kesäpaikallamme. Vietin seuraavan viikon lomaa siellä ja palasin vasta sunnuntai-iltana. Lähdimme matkaan pitkänä perjantaina iltapäivällä.

 
Matkaseurue hiljenee matkan loppua kohden. Viron ensimmäisen presidentin Konstantin Pätsin syntymäkodin muistomerkin nurmikko on yhtä järveä, mitähän on mökillä, puolen kilometrin päässä? Tie on melkoisilla urilla, mutta hyvin pääsee ajamaan, maa on vielä jäässä. Ensimmäisenä kiiltelee auton valoissa puutarhan eteläpuoli, joka on yhtä lammikkoa! Portaiden eteen pääsee kuitenkin hyvin ajamaan.
 
Mökissä ei ole talvella lämmitystä antiikkisten sähköjohtojen takia, tänä vuonna taloon tulee uusi sähkökaapeli ja siinä vaiheessa uusitaan muutkin sähköt. Vanha tukeva sähkökaappi sijaitsee vintissä ja oikeiden nappien painamiseen saa käyttää voimia, että ne menevät pohjaan. Tuosta mittarista kuulemma pystyisi huijaamaan sähköä, sitä on aikanaan osattu kiertää vähän vastapäiväänkin, kertoi mittarinlukija viime kesänä.
 
Otsalamppu on heti ovesta oikealla, ylhäällä naulassa. Lampun valossa kipaisen vinttiin kytkemään sähköt.
 
Sisällä on kohtuullisen siistiä, hiiret eivät pahemmin ole mellastaneet. Ainoa syötävä, saippuoiden lisäksi, oli seinälle ripustettu pellavan siemenkodista tehty kranssi ja se on kelvannut. Samassa naulassa roikkuivat kiikarit ja niiden kotelo, jostain syystä kiikarin hihna on syöty ja kiikarin kotelo on lattialla - ja sinne on ladottu ne syödyt siemenkodat! Muu vahinko on sitä joka vuotuista - hypitty ympäri taloa ja jätetty jälkiä. Chilin ripottelu on auttanut jonkin verran - ripottelin syksyllä chiliä pöydille, jotteivät ne hiiret tanssisi pöydille. Voi olla, että täkäläiset hiiret ovat ennemminkin ihastuneet chiliin, kuin välttäneet sitä.
 
 
Kurki- ja joutsenauroja virtaa tuhansittain kohti pohjoista, yhden päivän aikana yli 10.000 yksilöä. Kattohaikaroita ja harmaahaikaroita lentää pienemmissä auroissa ylitse, samoin kaikenlaisia suurempia vesilintuja. Rantaan on kokoontunut parisensataa joutsenta ”kokoontumisajoihin” ennen matkaa pohjoisempaan. Pärnunlahden alueella saattaa keväisin kokoontua kymmeniä tuhansia joutsenia.
 
Yhtenä tähtikirkkaana pimeänä myöhäisenä iltana kävin hakemassa kissan sisälle ja jostain mustasta pimeydestä kuului kumea kummitusmainen ”Huu”, luullakseni sarvipöllö. Västäräkit muuttivat viikolla, kiuruja ja peipposia oli paikalla jo alkuviikosta. Tiltaltti kuului jostakin lähistöltä.
 
Toiseksi viimeisenä aamuna mennessäni ulos näin kotkan leijailevan suoraan yläpuolella. Mietin muutamaan kertaan hakeako kamera vai, mutta jäin kuitenkin katsomaan tuota uljasta näkyä, joka olisi ehtinyt kadota kameran hakemisen aikana. Kissa on sen verran viisas, että se yleensä huomaa kotkan ajoissa eikä suostu tulemaan silloin ulos.
 
 
Kevätkellot kukkivat
 
Ensimmäistä kertaa elämässäni valutin vaahteran mahlaa. Kymmenen millin pora ja mehumaijan letku sekä tyhjä vesikanisteri varusteina sitä kertyi parisenkymmentä litraa. Mahlan siirapiksi keittäminen vie aikaa, mutta lämmittämällä puuhellan ja pitämällä siinä muutaman tunnin tulta, koko talo lämpiää samalla näillä nerokkailla virolaisilla lämmitysratkaisuilla. Puuhellalla ruoan valmistaminen on myös ihan oma taitolajinsa, sillä tehdään ennemminkin slow foodia kuin pikaruokaa ja tuloksena on maukasta, haudutettua, lämmöllä ja hartaudella valmistettua ruokaa!
 
Naapurimme Ossi, joka on myös meidän talonmiehemme, oli ottanut syksyllä viisi kanaa ja kukon, nyt niitä kanoja oli jo 15. Talven aikana oli tullut toinen kukko sekä kahdeksan kanaa lisää, siis näiden alkuperäisten kanojen jälkeläisiä. Kanat ovat samanlaisia kuin muutkin kotieläimet, kerääntyvät heti isäntänsä ympärille pyytämään ruokaa. Syksyllä Ossi oli hankkinut myös viisi vuohta, jotka olivat lisääntyneet talven aikana viidellä pikkukilillä. Lainaisikohan Ossi niitä vuohia ja kilejä meidän pihalle, luomuruohonleikkuriksi ja pojanpojan ihailtavaksi ja ennen kaikkea haluaisin itse ihailla ja hoitaa noita eläimiä, vähän niin kuin päivähoitajan roolissa kuitenkin.
 
Vihannesten siemeniä löytyy kaupoista runsaasti, mielenkiintoisia liettualaisia, puolalaisia ja saksalaisia siemeniä. Suomalaisia siemeniä on myynnissä kaikissa kaupoissa, samoin alkuperältään virolaisia lajikkeita. Tällä kertaa ostin kaikki siemenet itsepalvelumyymälöistä. Muutama kevät sitten olin siemenkaupassa, Seemnepoodissa, jossa pyydetään myyjältä halutut siemenet tiskin takana esillä olevasta valikoimasta. Olin jo ostanut kaikenlaista mm. persiljaa, joka meillä on vääntynyt muotoon ’peterseller’, se kun on viroksi ’petersell’. Pyysin sitten vielä "Yks purjus, palun" ja jäin odottelemaan. Myyjä oli enemmän kuin vähän hämmästyneen näköinen eikä minkäänlaista elettäkään ollut, että hän olisi etsinyt niitä pyytämiäni purjon siemeniä. Onneksi huomasin sitten itsekin, mitä olin sanonut " Yksi purjus, palun" on suomeksi "Yksi juoppo, olkaa hyvä"! Viroksi 'purjo' on 'porru' ja suomen kielen 'juoppo' on viroksi 'purjus'!
 
Suurissa virolaisissa kaupoissa on laajemmat valikoimat tuotteita kuin Suomessa, virolaisia, latvialaisia, unkarilaisia, ranskalaisia ja ennen kaikkea kansainvälisiä tuotteita. Baltian maat ovat suurten kansainvälisten tuottajien koemarkkinointialuetta, joten sieltä löytää vaikkapa uuden tuoksuisen Fairy-pesuaineen paljon ennen kuin se tulee Suomeen. Yleensä, jos kaupassa näkee jotain mielenkiintoista, se on paras ostaa heti, koska tuotetta ei välttämättä ole pitkään myynnissä. Alennusmyynnit ovat enemmän eurooppalaista tyyliä kuin meillä, alennetut hinnat ovat todella alhaisia, kunnolla alennettuja, jotta saadaan nopeasti varastot tyhjiksi. Suuret liikkeet ovat tietysti sitten aiheuttaneet pienten liikkeiden vähenemisen, meidän oman kylän kauppa on valitettavasti lopettanut. Lähikauppamme Voistessa, 4 km päässä, on todellinen sekatavarakauppa, sieltä saa kaikkea, mitä tarvita saattaa ja pyrimme käymään siellä mahdollisimman usein. Yleensä kuitenkin käytämme kaupungin isoja kauppoja ja käymme torilla vihannes- ja perunaostoksilla, vihannekset noissa suurten kauppaketjujen liikkeissä eivät aina ole kovin laadukkaita. Torilta saa pienten puutarhojen tuotteita, joita kasvattajat itse ovat myymässä, usein aivan luomua. Loppukesästä meillä on sitten omasta takaa kaikenlaista luomuvihannesta, joten sitä ei tarvitse ostaa. Kalaa ostamme suoraan kalastajilta Voisten kalasatamasta, ämpärillisen tuoretta juuri pyydettyä kalaa, kuhaa, ahventa, silakkaa, vimpaa, kampelaa ym. saa noin kymmenellä eurolla.