Niin se on taas mökki talvipaketissa. Viimeiset omenat on korjattu puista talteen ja puutarhahuonekalut siirretty sisälle. Vedet on tyhjennetty putkista.

Vesi pumputaan kaivosta ja pumppu sijaitsee entisen navetan raunioissa. Pumpulla on oma eristetty pieni vajansa pihalla. Pumpulta vesi ohjautuu saunalle ja taloon.Ja kyse ei ole mistään moderneista vesijohdoista, vaan aikamoisista virityksistä neuvostoajalta tai ehkä jo sitä ennen. Paikalla on sijainnut talo ainakin sata vuotta. Nykyinen rakennus, tai laajennus ehkä, on todennäköisesti kuusikymmentäluvulta.

 Nuo vanhat omakotitalojen vesijohtorakennelmat ovat kyllä aikamoisen nerokkaita. Keittiössä on lämminvesivaraaja hellan yläpuolella. Kun hellassa palaa tuli, se lämmittää varaajan veden, varaajasta kulkevat vesijohtoputket hellan sisällä. Lämminvesivaraajasta lähtevät putket keittiön hanoihin sekä kylpyhuoneeseen ja yhden huoneen lämminvesipatteriin. Kesällä tosin keittiön hellaa ei lämmitetä, vaan lämmin vesi saadaan sähköllä toimivasta varaajasta.

 Moni virolainen on jalostanut tuota hellalla lämmitettävää lämminvesivaraajaa vielä pidemmälle: varaajasta on vedetty putket ympäri asunnon oleviin pattereihin. Patterit toimivat normaalilla vedenpaineella. Ei tarvita erillistä pannuhuonetta eikä öljyä tai hiiltä lämmitykseen ja puuta Virossa riittää.

 Lisäksi taloissa on suuret varaavat uunit muureineen. Meillä on kaksi tulisijaa hellan lisäksi – toinen on keittiössä ja sillä lämpiää keittiö sekä sen takana oleva huone. Toinen suurempi uuni lämmittää keittiön viereisen huoneen sekä kulmahuoneen. Hellan lämmittämisellä lämpiää puolestaan koko talo – muurit kaikissa huoneissa sekä yhden huoneen lämminvesipatteri.

 Saunassa on myös lämminvesivaraaja. Tosin siellä on ajoittain kaivannut vanhan ajan muuripataa. Varaajan putket kulkevat puulämmitteisen kiukaan läpi ja lämmittävät suihkun veden ja pukuhuoneessa olevaan erilliseen pesualtaaseen tulee lämmintä vettä.

 Näiden vesien tyhjentäminen putkista on oma temppunsa. Ensin saunassa juuriventtiili kiinni, ettei pumpulta tulee uutta vettä. Sen jälkeen pitää tyhjentää vesisäiliö ja kun se on tyhjä, avata hana kiukaan alaosassa sekä pukuhuoneen puolella pari hanaa ja lirutetaan ne tyhjiksi.

 Sisällä talossa juttu on yksinkertaisempi, valutetaan varaajien vedet pois ja avataan pari lattianrajassa olevaa hanaa. Ja hanat pitää sitten muistaa jättää auki. Ja vessa tyhjentää ja laittaa jäänestoainetta kaiken varalta pönttöön. Viimeiseksi irrotetaan pumppu ja tyhjennetään se ja käännetään ylösalaisin.

 Emme käytä kaivovettä juomavetenä, koska se on suolaista, meri on niin lähellä, ja kaivoon kertyy runsaasti humusta sateilla. Viime kesään saakka ostimme juomaveden viiden litran kanistereissa, mutta kesällä hankimme tehokkaan vedensuodattimen juomavettä varten. Se helpotti kyllä huomattavasti elämää ja ruoanlaittoa.

 Kysyin kyläkaupassa kerran vettä ja siis sellaista, jota ei ole hiilihapotettu, ’ei ole gaseeritud’ ja joka on viiden litran astiassa. Sain siihen ihmetteleviä katseita ja vastauksen, että ”vesi on kaivossa”. No niinhän se, meidänkin virolaiset vieraamme juovat kyllä tuota kaivovettä.

 Kylässä suurella osalla taloista on porakaivo. Joillakin huviloilla on yhteisiä porakaivoja. Porakaivon hankkimista olemme kyllä harkinneet, koska kuivana kesänä vesi loppuu kaivosta jo heinäkuun alussa ja sitä ei saa enää pumpattua. Ämpärillä nostamalla saa jonkin verran vettä kaivosta edelleen, mutta kasvimaan kasteluvedeksi sitä ei riitä. Ja tyhjien lämminvesivaraajien kanssa tulee ongelma, ei voi lämmittää hellaa eikä saunaa – silloin voisi jopa kantaa vettä muuripataan!

 Neuvostoaikana etenkin kerrostaloissa oli usein tapana sulkea kaasuputken tai kaukolämpöputken asuntoon tuleva osa. Haluttiin käyttää suoraa sähkölämmitystä, koska sähkö oli Neuvostoliiton aikana lähes ilmaista Virossa.

 Nykyisin sähkö on Virossa markkinahintaista ja nuo viritelmät on purettu ja otettu käyttöön kaukolämpö. Näiden viritelmien paikkauksissa saattaa piillä aikamoisen katastrofin ainekset useassa Viron kaupungissa ja kerrostalossa.

 Virolaisen omavaraisuuden eräänä osana ovat lämmitykseen varatut polttopuut. Tyypilliseen virolaiseen maalaistalon pihaan kuuluvat suuret halkopinot ja ne on pinottu tosi taitavasti - jotkut ovat pyöreitä renkaita, joissakin puut on aseteltu korkeiksi keoksi kuin iglut tai sitten on metrikaupalla siistejä halkopinoja vajojen seinustoilla.

  Toinen seikka, johon Virossa etenkin maaseudulla kiinnittää huomiota, on se, että taloissa on suuret, hyvin leikatut ja hoidetut nurmikot. Tämä on jo käytännön syistä tarpeen, koska Virossa on runsaasti punkkeja ja niiden levittämiä sairauksia. Pitkää heinikkoa on syytä varoa ja suojata myös lemmikkieläimet, kissoille sekä koirille on omat punkinestoaineensa.

 Kovat pakkaset tuhoavat punkkeja ja myös lehtokotiloita ja espanjansiruetanaa, jotka viime kesän sateissa lisääntyivät aivan käsittämättömästi – ulkona kävellessä jalkojen alla kuuluva rasahtelu tuli rikkoutuvista etanoiden kotiloista.

 

 Pärnun seuduilla on ihan kunnon talvi, tosin lyhyempi kuin täällä. Lumipeite on ohuempi ja kevät tulee suunnilleen kuukautta aiemmin kuin pääkaupunkiseudulla. Kylmää riittää kuitenkin tarpeeksi tuhoamaan kasvitauteja ja kaikenlaisia tuholaisia.

 Kunnon talvi on meidän onnemme täällä pohjoisella seudulla, viljelyksille ei tarvita myrkkyjä lainkaan siinä määrin kuin etelämpänä. Meillä on tosin kaikki luomua, lannoitamme kasvimaan rannasta kerätyllä merilevällä emmekä myrkytä kasveja. Hiirten ”luomutorjuntaan” sisällä talossa käytin chiliä, ripottelin sitä pöytien ja hellan päälle, jottei nyt ihan pöydillä tanssittaisi.

 Tulkoon talvi ja oikein kunnon pakkaset ja tuhotkoon tuholaiset!