Virolaisissa lehdissä on lokakuun alkuviikkoina uutisoitu Pärnussa vallinneista poikkeuksellisen kovista tuulista. Kesäpaikassamme Pärnulahden rannalla myrskyt ovat yleensäkin tosi rajuja, aukeaahan rannasta suuri Itämeri tai virolaisittain Läänemeri, Länsimeri. Suomalaiset ovat ottaneet käyttöön Ruotsin vallan ajoilta ilmaisun Itämeri.

 Myrskyjen ja ukonilmojen katseleminen on kiehtovaa. Pahimmilla ukkosilmoilla en tosin uskalla olla lähellä talon uuneja enkä ikkunoita, vaikka en ukkosta pelkääkään. Myrsky voi saapua lisäksi aivan yllättäen, muutamassa minuutissa

 Olimme kauniina kesäpäivänä kattamassa kahveja ulos pihalle, kun aloin kuunnella outoa kohinaa. Äkkiä tajusin, että sehän on tuuli ja myrsky. Ehdimme juuri ja juuri sisälle kahvikuppeinemme, kun kova tuuli jo riepotti puutarhapöytää, muovista siihen aikaan, pitkin pihaa.

 Myrskyn myllerrystä kesti toista tuntia. Sateen ja tuulen lakattua lähdimme tarkastelemaan vahinkoja ja ensimmäinen puu oli kaatunut pihatiellemme muutaman sadan metrin päähän talosta. Virolaisilla vieraillamme oli auton takakontissa moottorisaha tällaisten tilanteiden varalle ja niin siinä sitten sahattiin kaatunut koivu pois tukkimasta tietä. Virolaiset vieraamme pääsivät lähtemään ja me saimme koko kesäksi saunavastat sekä saunapuut.

 Puolen kilometrin päässä oli kaatunut pari toista metriä paksua hopeapajua tielle. Hetkessä niistäkään ei ollut kuin kannot jäljellä, naapurit olivat korjanneet saman tien tielle rojahtaneet puut pois. Näyttää olevan melko tavanomaista tuo puiden kaatuminen tielle, ei tarvinnut kummemmin ihmetellä tilannetta, vaan toimittiin heti. Ja arvattavasti useammallakin autoilijalla on saha takakontissa. 

 Suuri tulva vuoden 2005 tammikuussa nosti vedenpinnan yli kolmen metrin Pärnussa. Kaupungissa usean hotellin alimmat kerrokset olivat metrisen vesimassan peitossa ja turisteja jouduttiin evakuoimaan hotelleista pitkin tilapäisiä lankkusiltoja. Kuuluisa Pärnun vanha savikylpylä, Mudaravila, tuhoutui sen verran pahoin tulvassa, että sitä ei enää ole entisöity kylpyläkäyttöön, nykyisin siellä on taidenäyttelyitä ja vastaavia tapahtumia.

 Mökillämme tulva oli yltänyt muutaman kymmenen metriä talon ohitse, mutta onneksi kellariin tai perustuksiin ei ollut mennyt vettä. Talo sijaitsee noin kolmensadan metrin päässä rannasta ja ennen hiekkarantaa on korkea rantatöyräs.

 Myrsky ja tulva olivat siirtäneet tuon rantatöyrään kolmisenkymmentä metriä sisämaahan päin, hiekkaranta tuli lähemmäksi taloa! Rannasta oli kaatunut muutama puu, kun hiekka ja maa oli kadonnut niiden juurien alta.

 Tulva ei kuitenkaan ollut pelkkää menetystä, rantatöyräälle oli lahden poikki ajelehtinut pieni mökki, vesirajasta parikymmentä metriä sisämaahan päin. Tuo mökki oli niemennokan kalastajien 3x3 metrinen varustevaja, joka könötti alassuin rannassamme. Pari venettä oli tulva myös tuonut, puisen soutuveneen ja toisen suuremman kalastajaveneen. Kalastajavene oli parin sadan metrin päässä rannasta. Kalastajat hakivat siitä sittemmin koneen pois, mutta muutoin tuo veneen raato jäi pellolle.  

Kalastajaveneestä kehkeytyi sittemmin mielenkiintoinen keskustelu naapurin kanssa. Talomme edellinen omistaja oli isännän kanssa tutkailemassa tuota paattia ja siinä sitten ihmettelivät sen tulevaisuutta. Naapurin vanha emäntä oli sitä mieltä, että se on heidän maallaan ja että ’Jumala toi veneen’.  Miten se nyt noin olisi, ihmettelivät miehet, rajahan menee tästä suoraan.

Myöhemmin selvisi, että tontin rajaan oli tuohon kohtaan tehty naapurin uuden vajan takia muutaman metrin uloke.  Virolainen nurkanvaltaus, rakennetaan toisen maalle ja pyritään sitten saamaan omaan hallintaan tuo uusi alue. Tuosta keskustelusta lähtien nimesimme tuon naapurin aiheen mukaisesti - ”Naapuri, jolle Jumala toi veneen” - emme tiedä heidän oikeata nimeään.

Se rantaan ajautunut pikku mökki oli sittemmin koko kesän ja syksyn ja vielä talvella rannassa. Kukaan ei ollut tehnyt minkäänlaista elettä sen raivaamiseksi tai hävittämiseksi. Maaliskuussa päätimme sitten lopulta polttaa koko hökkelin. Kaadoimme sytytysnestettä ja bensiiniä mökin seiniin ja tuikkailimme tulta lautojen väleihin. Kosteat laudat eivät vaan millään suostuneet palamaan. Kävin sitten puolen yön maissa pihalla ja silloin tuo mökki paloi! Näky oli sanoinkuvaamaton, aivan tumma, pimeä, kuuton yö ja mökki korkeiden liekkien ympäröimänä!

Seuraavana päivänä kävimme tarkastelemassa mökin jäännöksiä ja varmistamassa, että se on kokonaan palanut. Havaitsimme mökin hiilloksen ympärillä muitakin jalanjälkiä kuin omamme, arvattavasti mökin entinen omistaja oli käynyt viimeistelemässä aloittamamme mökin polttamisen. 

Ilmaston lämpenemisen vuoksi on ennustettu rajujen myrskyjen ja sateiden lisääntyvän. Meriveden pinnan nousu on myös yksi uhkakuva. Yltääköhän tulva talolle asti ja kellariin tulevina vuosina, entä pitääkö totutella kuljettamaan moottorisahaa takakontissa?