Vähitellen lumipeite alkaa huveta maasta ja ilmat lämmetä. Kevään tulo on jo tosiasia ja kotiin saapuvat siemenluettelot on kohta selattu moneen kertaan. Mökille olisi pitänyt jo mennä omenapuita leikkaamaan, mutta se ei nyt tainnut tänä vuonna onnistua. Viime vuonna leikkasimme varsin runsaasti vanhoja puita, joten ehkä ne nyt eivät tänä vuonna niin paljon leikkaamista kaipaakaan.

Mitenköhän parsat ovat talvehtineet? Maa ei kunnolla ehtinyt jäätyä, kun jo satoi lunta. Parsat ovat olleet lievästi epäonnisia kasvatettavia, harva se vuosi taimet on tullut kynnettyä maasta. Useita vuosia sitten kylvin siemenestä parsaa ja suuri osa niistä kasvoikin. Kasvit olivat tuollaisia parinkymmenen sentin mittaisia syksyllä. Seuraavana keväänä ne oli tarkoitus nostaa ylös ja istuttaa entistä syvemmälle uudelleen. Tulin sitten keväällä mökille ja aloin muistella ja ihmetellä, että missä se minun parsapenkkini oikein sijaitsikaan, kaikki sarat olivat kynnetyn näköisiä. No niinhän nuo, naapurin Ossi oli kyntänyt syksyllä huolella kaikki pellot! Kukaan ei ollut kertonut hänelle parsoista. Niin sitten nielin pahan mieleni, olipahan omakin vikani, kun en ollut merkinnyt parsapenkkiä mitenkään.

Muutamaan vuoteen en sitten yrittänytkään kasvattaa parsaa uudestaan, kunnes toissa vuonna iski taas parsan kylvämisinto. Nyt kylvin ne kaivon takana olevaan lähimpään peltoon ja kitkin penkkiä kesällä ja aitasin parsapenkin kepeillä huolellisesti joka kulmasta. Syksyisin kyntämisen aikaan en yleensä itse ole ehtinyt olla paikalla, joten nyt monin sanoin vannotin paikalla olijoita opastamaan pellon kyntäjää, että kepein merkittyä aluetta ei kynnetä. 

Tällä kertaa tuotti tulosta tuo varoittelu, kepein merkitty alue oli keväällä kyntämättä. Seuraava toimenpide oli sitten uuden penkin tekeminen parsoille ja uudelleen istutus. Taimia oli tuossa vaiheessa kolmisenkymmentä. Niin sitten vähän kiireellä tuli paiskattua nuo taimet maahan mullan sisään, ei oikein ehtinyt kunnolla kaivaa istutuskuoppia. Ostin kaupasta lisäksi neljä kappaletta kolmevuotiaita aika suuria parsan taimia ja istutin ne samaan penkkiin. Parsa istutetaan uudelleen entistä syvempään, jotta se kasvattaa vahvan juuriston ja jaksaa sitten kasvattaa kunnon varsia.

Parin viikon kuluttua olin jälleen käymässä mökillä. Naapurin Ossi selitti innoissaan, että hän oli vielä äestänyt peltojen reunat, jotta heinikko ei kasvaisi pellolle. Mielessäni kävi jo kauhea aavistus, parsat olivat pellon reunassa! Menin tarkistamaan tilannetta ja niinhän siinä oli käynyt, että parsariveistä toinen oli kynnetty. Nyt piti pelastaa, mitä pelastaa voi! Onneksi parsat oli kuitenkin istutettu melko syvälle, kaivelin niistä toista kymmentä esiin mullan sisältä. Aivan oikein, en ollut merkinnyt tuota penkkiä mitenkään!

Loppujen lopuksi viime kesänä parsoja oli parisenkymmentä kappaletta kasvamassa penkissä, jota en ollut kummemmin kitkenyt tai harannut kesän aikana. Eli jälleen on edessä parsapenkin kunnostus. Montakohan niitä nyt on jäljellä? Onneksi puutarhassa on kaksi valtavaa vanhaa parsaa, joista saatavilla herkuilla voi viettää parsaviikonloppua!